Tänään se suuri päivä koitti, josta olin jo untakin nähnyt: Majapuun avoimet ovet! Kädet täristen kurvasin paikalle ensimmäisten joukossa ja voi sitä kankaiden hurmaa! Järkevään ajatteluun ei juurikaan pystynyt niiden palalaarien, ale-pöytien ja valtavien kangasrullien joukossa, mutta eipä näyttänyt pystyvän moni muukaan. 

Mukaan tarttui lopulta ihanaisia maatuskoja, joista tyttären suosikkiväriksi jo kotona valikoitui punainen, äidin oranssi, joten ei auttanut muu kuin napata molempia. Uutuus-keppiheppoja ei voinut vastustaa ja euron mäyräkoirista saa monta pipoa.

Majapuun neuloksia olen himoinnut jo pidemmän aikaa, joten nämä lähtivät mukaan. Kankaat saivat kotona positiivisen vastaanoton ja pienempi nappasi koko pinon syliinsä ja taapersi karkuun ympäri huushollia.